Tämä on ollut niin matkustelun, työn ja lentopallon täyttämä viikko, että lukeminen on jäänyt vähiin. Tyky-matkalle lähtiessäni nappasin mukaan takuuvarman lukuevään: Jane Austenin Mansfield Parkin. Kun Austen-rivin edessä aikaisin maanantaiaamuna epäröin, tuli mieleeni että Kasvattitytön tarina tuli äskettäin televisiosta - ja sitä paitsi, Mansfield Park on pokkareistani paksuin. Tuumin että se todennäköisimmin riittäisi koko pitkän bussimatkan.

Mansfield Park eroaa aika tavalla Austenin kolmesta suosituimmasta kirjasta. Äh - korjaus: en tiedä ovatko Ylpeys ja ennakkoluulo, Järki ja tunteet ja Emma suosituimmat, mutta sellainen kuva on ainakin filmatisointien määrän perusteella muodostunut. Mansfield Park on tyynempi, etäisempi, synkempi ja selkeämmin moralisoiva romaani. Tuttu huumori valaisee kuitenkin tarinaa, joka on yhtä aikaa kujeellinen rakkausromaani ja kuvaus perinteisten arvojen murroksesta. Rikkaan tädin perheessä kasvattina elävän Fannyn persoona ei myöskään ole niin sietämätön kuin hätäinen lukija voisi ajatella. Vaikka sitä ei suoraan sanota, on ilmeistä, että jopa pyhimysmäinen Fanny korkeine ihanteineen on hyvillään, kun paha saa palkkansa.

Kielestä ei oikein voi sanoa muuta kuin "ooh" ja "aah" ja sen tapaisia asioita. Austenin englanti on kompleksista nykylukijalle, mutta kaunista ja tarkkaa. Aina välillä jokin vanhentunut sana tai ilmaus hämmentää hetkeksi, mutta kokonaisvaikutelma on edelleen upea.

It was a medicinal project upon his niece's understanding, which he must consider as at present diseased. A residence of eight or nine years in the abode of wealth and plenty had a little disordered her powers of comparing and judging. Her farther's house would, in all probability, teach her the value of a good income; and he trusted that she would be the wiser and happier woman, all her life, for the experiment he had devised.   [s. 150]

Ei voi olla miettimättä samaa kuin Waltarin Sinuhen kohdalla: olisiko nykykustantajalla pokkaa tätä painattaa - vai pidettäisiinkö liian vaikeana? Jane Austenin kirjat tulee yleensä luettua uudelleen parin vuoden välein. Monet vanhat suosikit tuntuvat nykyään jotenkin vähemmiltä ja huonommilta kun niihin vuosien jälkeen palaa, mutta näiden tenho ei ole vielä kärsinyt inflaatiota.

Jane Austen (1994, alunperin 1814). Mansfield Park. London: Penguin Books.