Helen Rappaportin Lenin-elämäkerta tuli ostettua amazon.co.uk:lta kesällä. Olen vuosien varrella lukenut jonkun verran Neuvostoliittoa ja sen johtajia käsitteleviä teoksia. Tuumin että miksei tätäkin.

Rehellisyyden nimissä aihe on oikeastaan tylsä. Rappaport keskittyy enimmäkseen Leninin maanpakolaisvuosiin, ja fokus on yksinkertaisesti liian kapea innostaakseen ei-ammattimaista lukijaa. Elämänmakuisia yksityiskohtia on paljon, ja toki kirja antaa uuden näkökulman yhteen historian suurista hahmoista... mutta silti. Leninin persoonasta ei ilmeisesti saa kovin paljon irti (onko kaikki arkkityyppiä vastaan sotiva materiaali vuosien varrella hävitetty?) ja keskittyessään Leniniin Rappaport samalla jättää toissijaisiksi sinänsä kiinnostavat Venäjän, maailmanhistoriallisen ja sosialistisen liikkeenkin tapahtumat.

Lukija saa perinpohjaisen selvityksen Leninin pyrkimyksistä dominoida hinnalla millä hyvänsä synnyintuskissaan kiemurtavaa sosialistista internationaalia ja etenkin Venäjän vallankumouksellisia. Muilta osin kirja on epäilemättä todenmukainen ja masentava kuvaus rahattomuudesta, vaelluksesta kaupungista toiseen ja loputtomista poliittisten ryhmittymien välisistä kinasteluista. Osoittautuu myös, että kommunistinen ikoni piti pyöräilystä, kävelyretkistä, British Museumin kirjastosta ja shakista.

Suomalaiselle on toki mielenkiintoista lukea tulkintoja Leninin suhteesta Suomeen. Vuonna 1905 aktivististit kokoustivat Tampereella, ja "In gratitude for their solidarity Lenin promised the Finnish Social Democrats that, when the revolution finally came in Russia, Finland would be granted ts independence". [s. 130].  Pakomatkallaan Turun saaristossa Leninin arvellaan oivaltaneen jotain oleellista suomalaisesta kansanluonteesta: "Here was a nation where even the police, unlike in Russia, were fighting against oppression. They would never surrender." [s. 162].

Pysyvimmin kirjasta jäi mieleen tunne, että Lenin oli 'omalle' vallankumoukselleen ulkopuolinen. Kun tsaarinvalta kaatui, hän oli asunut maanpaossa jo 16 vuotta. Hän eli elämää, joka oli täysin irrallaan kaikesta kosketuksesta proletariaattiin, jota vallankumouksen oli määrä palvella. Idealisti ja teoreetikko siis - ja täysin häikäilemätön pyrkimyksissään.

Kaikkiaan kirja sopii aiheesta vilpittömästi kiinnostuneelle - minulta meinasi kiinnostus loppua kesken, vaikka kirjoittajan tyyli onkin hyvää elämänkerrontaa.

Helen Rappaport. Conspirator: Lenin in exile. The making of a revolutionary. London: Windmill Books.