Tämän kirjan valikoitumisen lukulistalle voi laittaa 50-50 bloggaamisen ja ennen luetun piikkiin. Oman blogin myötä olen alkanut seurata muidenkin blogeja, joukossa Soininvaaran blogi, jonka kautta kirja on ollut tarjolla. Pidin myös todella Soininvaaran kirjasta Vauraus ja aika - yhteiskunnallista keskustelua parhaasta päästä. Luultavasti SATA-komitea olisi tullut jossain vaiheessa luettua, mutta ilman blogosfääriä ei varmaan näin nopeasti.

Lukukokemuksena SATA-komitea ei ollut niin nautinnollinen kuin Vauraus. Ei kovin yllättävää. Suomalaisesta sosiaaliturvasta lienee mahdoton kirjoittaa jouhevasti. Soininvaara tekee kyllä parhaansa, oikoo mutkia, vääntää terminologiaa yksinkertaisemmaksi.

Päällimmäinen tunne kirjan jäljiltä on kauhistus. Olin kyllä tajunnut, että tukijärjestelmämme johtaa paikoin outoihin lopputuloksiin tuen saajan kannalta - mutten ollut ikinä oivaltanut miten sirpaleinen ja absurdi systeemi on lähtökohtiaan myöten. Kun järjestelmän tulkitsemiseen sen käyttäjille tarvitaan asiantuntijoiden papisto, ja sen seurauksia yksittäistapauksissa on mahdoton ennustaa, miten sitä voi pitää järkevänä, tehokkaana tai reiluna? Kun sosiaaliturvajärjestelmää ei voi saada täysin oikeudenmukaiseksi millään konstilla, olemme ilmeisesti yrittäneet tehdä siitä käsittämättömän, siinä toivossa että epäoikeudenmukaisuuden saisi piiloon.

Tyylinäytettä on tästä kirjasta vaikea valita, koska lyhyt pätkä ei tee argumentoinnille oikeutta. No, elämä on epäreilua.

Normaalissa suhdannetilanteessa nykyaikainen kansatalous pystyy työllistämään ahkerat, kauniit, lahjakkaat, hyvin koulutetut ja terveet. Erot eri maiden välisissä työllistymisasteissa vaihtelevat sen mukaan, miten pystytään työllistämään osaamiseltaan puutteelliset, huonosti koulutetut, liian nuoret, liian vanhat, terveydeltään tai mieleltään horjuvat tai ne, jotka jostain muusta syystä kuuluvat matalan tuottavuuden työvoimaan. (s. 152)

Soininvaaralla on rohkeutta puhua vaikeista asioista selvillä sanoilla. Sellaista tinkimättömyyttä kunnioittaa väkisinkin. Vähän toivoton olo kirjan jäljiltä kyllä jäi: voiko neljän vuoden sykleissä elävä puoluepoliitikkokunta ikinä muuttaa mitään?

 Osmo Soininvaara (2010). SATA-komitea: Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa. Helsinki: Teos. 

Hesarissa Hiilamo kehui Soininvaaraa innolla; luin jutun kirjan jo odotellessa hyllyssä. Myös Iltalehden pääkirjoitus on pohjimmiltaan kiittävä. Puolueettomia ja/tai sellaisiksi koettuja kommentteja on vaikea löytää kun kyseessä on poliittisesti kiperä aihe.